5 oivallustani munivien kanojen ruokinnasta

Paljastan tässä ilolla suurimmat oivallukseni, jotka sain suunnitellessani Pohjanheltan täysrehua ja puolitiivistettä sekä kuultuani Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden neuvoja. Käytitpä sitten itsetehtyjä tai valmiita kananrehuja, toivon, että nämä oivallukset tuovat hyötyä sinulle kanojen omistajana.

1. Turvaa riittävä valkuainen, sen monipuolisuus ja kalkin laimentava vaikutus

Kun lähdin suunnittelemaan rehua vuonna 2018, oli tavoitteenani 15.5% valkuaispitoisuus perustuen kanojen ruokintasuosituksiin. Löin viljat ja suositellut maksimimäärät hernettä ja härkäpapua exeliin ja tadaa, valkuainen täyttyikin jo siinä. Mietin miksei kukaan ole keksinyt kotimaista rehua aiemmin?! Kunnes tajusin, että kanan kalsiumin tarve on hermeettinen. Kun lisäsin 10 % kalkkia laskelmiini, valkuainen tipahti alle 14 % ja siihen vielä fosfori päälle, niin oltiinkin jo noin 13 %. Tämä ei riitä alkuunsakaan. Miksei? Nykyiset kanamme ovat kaukana alkuperäisistä viidakkokanoista, jotka munivat muutamia kymmeniä munia vuodessa. Parhaimmillaan kanamme munivat yhden noin 60 g painavan munan joka päivä, mutta samalla niiden syöntikyky on vain 120 g päivässä. Eli sama kuin me söisimme saman päiväannoksen kuin yleensä, mutta alkaisimme juoksemaan puolimaratoneja joka päivä. Syömämme ruoka pitäisi olla paljon energia- ja ravintotiheämpää. Ja kanat on jalostettu muninaan. Ja nehän munii ja ottaa tarvittavan vaikka omasta selkänahastaan. Meidän tehtävä kanojen omistajana on turvata riittävä valkuainen ja sen monipuolinen aminohappokoostumus.

Miten minä sain nostettua Pohjanheltan valkuaispitoisuutta? Tarkastin rehuluettelosta kaikki sallitut valkuaislähteet ja lähdin selvittämään, mitkä kotimaiset valkuaislähteet sisältävät runsaasti valkuaista. Tämän jälkeen piti selvittää suositusmäärät jokaiselle raaka-aineelle sekä lain tuomat rajoitteet.

Nämä siipikarjalle sallitut raaka-aineet sisältävät erityisen paljon tai paljon valkuaista:

Kala, herajauhe, mustasotilaskärpäsen toukista tehty käsitelty eläinvalkuainen (ei kokonainen kuivattu toukka), perunaproteiini, hampunsiemenpuriste ja pellavansiemenpuriste.

Yhteenveto: Huomioi, että kalkki ja fosfori ”laimentavat” rehua. Jos rehusi valkuaispitoisuus on ilman kalkkia 15 %, on se kalkin ja fosforin kanssa alle 13 %. Pieni ero luvuissa, suuri ero käytännössä.

2. Kasvivalkuaiset sisältävät aina antiravinteita, jotka tulee huomioida ruokintamäärissä

Tiesitkö, että kanoille tehty härkäpapukoe jouduttiin keskeyttämään, koska kanoja kuoli kesken kokeen anemiaan? Kaikki kasviproteiinin lähteet sisältävät antiravinteita. Härkäpapu sisältää visiiniä, joka sitoo itseensä rautaa. Antiravinteet häiritsevät ravinteiden imeytymistä ravinnosta. Kun näin tämän tutkimuksen, tajusin viimeistään pyytää Luonnonvarakeskuksen tutkijoita apuun. Antiravinteet eivät ole ongelma, kunhan muistaa pitäytyä turvallisissa enimmäismäärissä. Tästä syystä kannattaa suosia useampia eri kasviproteiinin lähteitä. Esimerkiksi pelkällä härkäpavulla ja herneellä enimmäismäärät paukkuisivat oitis, jos rehun valkuainen halutaan jättää vain näiden varaan.

Yhteenveto: Suosi monipuolisesti eri kasvikunnan valkuaislähteitä turvataksesi riittävä valkuainen ja ettei rehuun kerry liikaa yksittäisiä antiravinteita. Hyödynnä eläinvalkuaista lain sallimissa rajoissa.

3. Pelkkä kalsium ei riitä

Usein kun ajattelemme kanojen luuston kuntoa ja kestäviä kananmunankuoria, tulee mieleen vain riittävä kalsiumin määrä. Tämä ei ole koko totuus. Kalsiumia on annettava oikeassa suhteessa fosforin ja D-vitamiinin kanssa. Kalsium ja fosfori elävät symbioosissa ja näiden oikea suhde on kanoillesi oleellinen. Koska kanan kalkin tarve on suuri, täytyy rehussa olla myös fosforia, jotta kalsium/fosfori tasapaino pysyy balanssissa. Jos munivan kanan kalsiumintarve on noin 36 g päivässä, olisi fosforia hyvä saada noin 5 g päivä. Tästä syystä rehuihin lisätään monokalsiusfosfaattia turvaamaan fosforin saanti ja sopiva kalsium/fosfori suhde. Valitettavasti kana ei pysty kunnolla hyödyntämään kasviraaka-aineiden fosforia. Fytaasientsyymi auttaa tähän vähän, mutta ei riittävästi.

Yhteenveto: Varmista, että kanasi saa kalsiumin ohella riittävästi D-vitamiinia ja fosforia.

4. Kanojen vitamiinien ja kivennäisaineiden tarve on omalaatuinen

Kana on lintu ja koira on nisäkäs. Näiden kahden vitamiini- ja kivennäisainetarpeet eroavat merkittävästi toisistaan. En ole koirien ruokinnan ammattilainen, mutta kurkistin mielenkiinnosta koiriemme ruokanappuloiden mangaanipitoisuuden, sillä Pohjanhelttaa suunnitellessani kanojen mangaanintarve tuntui älyttömän suurelta. Nappuloissa oli mangaania vain 14 mg/kg, kun kanojen ravitsemussuosituksissa luku on viisinkertainen! Huomattavia eroja löytyy useiden kivennäisaineiden kohdilla.

Yhteenveto: Kannattaa tutustua Luken ruokintasuosituksiin ja katsoa mitä vitamiineja ja kivennäisaineita käyttämäsi rehu sisältää. Kotoista ruokintaa tehdessä kannattaa olla tarkka, millaista vitamiini/kivennäisainelisää käyttää.

5. Rehun syöntimäärät eivät aina kerro rehun maittavuudesta

Katoaako rehu automaatista tuossa tuokiossa? Kanat ovat hyviä tasapainottamaan omia ravitsemustarpeitaan rehun syöntimäärillä. Jos rehu sisältää vähän energiaa, kanat syövät sitä enemmän ja toisin päin. Tiettyyn pisteeseen saakka tämä tasapainottaminen onnistuu, mutta ei kanan kupu määräänsä enempää vedä. Jos kanoillesi maistuu erityisen hyvin tietty rehu, voi se olla merkki siitä, että kana pyrkii saamaan rehusta riittävästi esimerkiksi energiaa ja valkuaista. Toki on sanottava, että tutkimukset ovat aliarvioineet kanojen makuaistin tarkkuuden ja se on tarkempi ja monipuolisempi kuin on oletettu. Minä ainakin uskallan väittää, että kanoilla on myös lempparimakuja.

Yhteenveto: Jos olet poikkeuksellisen usein lisäämässä automaattiin rehua, tarkasta rehun riittävä energia- ja valkuaispitoisuus.

Kylläpä kuulostaa monimutkaiselta kanojen ruokinta. Ovathan isovanhempammekin syöttäneet kanoja vain viljalla ja ruuantähteillä?! Niin ovat, mutta ennen takapihan kanat nähtiin enemmän munien tuottajina kuin lemmikkeinä. Kanat laitettiin pataan, kun ne tuottivat huonosti tai sairastuivat. Ja kyllä kanat jotenkuten hengissä pysyy huonommallakin ruokavaliolla, mutta puutosoireet voivat ilmestyä huomaamattomina paljon ennen, kun muninta vähenee tai kana sairastuu. Uskallan väittää, että suurin osa meistä haluaa kanoillemme pelkästään hyvää. Ravitsemuksen kohdalla kannattaa hyödyntää vuosikymmenten tutkimustukoksena syntyneitä kanojen ravitsemussuosituksia.

Ihanaa, että luit tänne asti! 😊

Ystävällisin terveisin

Sonja